Bb seksi kauris sängyssä gay

bb seksi kauris sängyssä gay

Videos gratis maduras. con viejas españolas follando películas pornográficas gratis x sexo en la exploradora porno videos gratis parejas follando videos porno con tetas chicas pornos porno español maduras hard porn interracial mujeres videos porno forzada xxx porno. cumlouder pollas videos porno asiaticos maduras vaginas abiertas videos de hombres masturbandose porno joven follando video pornos gratis de pies lesvianas gratis abuelas masturbandose follando en casa cachonda porno playa maduras con bdsm porn tube cumlauder españa porno abuelas videos porno grati paris porn pros videos muy putas gratis dogfart bullporn porn videos porno españoles sexos gratis los mejores vídeos pornos gratis mejores peliculas porno en español en hd xxx gratis de abuelas trios maduritas.

con polla negra videos porno gratis follando gratis porno caliente chicas porno gratis de lesvianas gratis actrices porno grati sexo romantico hombres masturbandose trios gratis videos gratis mujeres sado videoporno gratis porno hd xxx gorditas porno gratis maduritas sex anal hd porno en español gratis chicas pajeandose maduras eroticas hentai xxx hd videos pornos video porno cratis porno masajes videos porno bondage videos de porno videos porno gratis abuela folla a joven follando gratis pormo videos masturbacion femenina videos transexual morenas maduras sex peliculas porno gratid gorda follando sexo duro mujeresmeando porno italianas gang bang tube videos caseros maduras videos porno de lesbianas paginas pornos abuelas videos porno porno bdsm porno gratis maduritas porn 18 porno español anal videos porno negra videos porno con rubias 19 porno gratis mujeres negras videos putas en la cocina videos lesvianas follando gordas tetonas folladas videos morenas videos de travestis porno.

..

Seksi nukke homoseksuaaliseen ts dating

Niskassa, tykytyksenä ohimoissa tai kenties paineena silmämunan kohdalla? Unettomuutena, harmaina silmäympäryksinä, torkahteluna, valheina rinnan päällä? Ylipäätään sodan olemassaolon itsestäänselvyys. Hän leikkii kanssani haluamallani tavalla. Tartun "tehtäviin" mieleni mukaan. Kaikesta huolimatta olen turvassa. Rauhassa tekemässä sitä, missä näen hyvää. Sen kun riisuu pahasta, jäljelle ei jää mitään.

Taiteenteollani ei olisi paljoakaan merkitystä ja vain hyvin vähän tarkoitusta ilman temppuja ja huijauksia.

Omistamme sentään välitetään oikeasti. Ne tavalla tai toisella rakkaat. Jutut, joita ei osaa selittää. Kirjaimellisesti tuntee nahoissaan, kuinka sitä paskaa pursuaa sinusta pihalle.

Aina jonkinsortin överiys on hänen tapansa tehdä asioita. Tyypit suosittelevat minua toisilleen. Vaan eivät tiedä, että harvemmin on vastassa päiviä, jolloin ei törmää asioihin, joista vielä eilen ei ollut aavistustakaan. Aina vaan havahtuu, kuinka tietämätön onkaan - tosiaanko varaa heittää ilmoille sitä, mitä meni tunti sitten sanomaan. Mitä enemmän ylistetään, sitä tukalampi olo. Johonkin päivä oli taas kadonnut.

Titityy istuu katselemassa auringonlaskua terassilla kahvitupakan kera. Kahvinjuonti ja tupakointi on myös symboolista tekemistä. Kaikki ulkona kuin olisi päällystettynä ohuesti hohtavalla toffeekerroksella. Melko usein onnistuu yllättämään itsensä alkamalla puhumaan itsekseen ääneen. Heiluttaa sinne, mihin valo näyttäisi karkaavan. Telkkarisedän jolla aina liikaa puuteria naamassa ennusteiden mukaan solntse auringonpaistetta olisi huomennakin.

Seuraavana päivänä aurinko ei paistanut. Miksi telkkarissa sitten sanottiin, vaikka niin se ei ollut? Säätiedot tulevat monta kertaa päivässä heti uutisten jälkeen - eivät pystyneet ennustamaan seuraavan päivän säätä oikein, kertoivat väärän ennusteen sanoen sen vakuuttavasti, muka sää -tietoa! Vieläpä monta kertaa päivän aikana.

Koko kansaa hypnotisoivan tiedotusvälineen kautta, eikä heitä liikuttanut pätkän vertaa väittää kaikille sellaista, minkä he itsekin tiesivät, ettei välttämättä pidä paikkaansa. En luota enää valtamediaan! En uutisiin, en yhteenkään ohjelmissa vierailevaan ihmiseen, en haastatteluihin, enkä varsinkaan ennusteisiin.. Tyttö oli vaan vaihteeksi mennyt päivissä sekaisin.

Näin hyvää jaksoa ilman kohtauksia ei ole ollut aikoihin. Yritti syödä, mutta tuntui ettei haarukka ja veitsi meinaneet pysyä kunnolla käsissä, vaikka selvästikin pysyivät.

Ruokaa oli vaikeaa niellä, vaikka oli hyvää. Kuin kaikki suussa olisi ollut aivan liian kylmää. Hetken ajan Titi oli täysin vakuuttunut siitä, että suu on ikävä paikka. Tämäkin suu vaan joku turha paikka, joka kuivatti samantien kaiken mikä sinne sattui menemään.

Hän joi haarukallistensa päälle vettä, mutta turhaa oli sekin. Aivan kuin jokin olisi häirinnyt syljenerityskanavia. Jos halusi saada ravintoa alas, ruokaa olisi nieltävä sitä kunnolla pureskelematta. Täytyyhän saada syötyä, täytyyhän saada proteiinia ja energiaa muutenkin. Sitä paitsi; Titi ei ole varma, jaksaako enää vahingossakaan kuulla yhdeltäkään ihmiseltä, että on laiha. Ruumiinrakenteeltaan tyttö on melko tyypillinen asiaani, joten tuonkaltainen väite on hieman ylidramaattinen, hänen tapauksessa jotenkin epäsopiva.

Myös kysymykset huolestuneen sävyyn, liittyen onko kenties ongelmia syömisen kanssa, eivät ole ollenkaan hänen tyyliinsä sopivaa, vaikka ulkonäkö-asioista hän välillä tykkääkin vaahdota. Saipas tehtyä illallisesta selvää! Todellinen elämä ei tunnu ollenkaan todelliselta, kuin epämääräisen saippuakuplan kaltaisen sisällä olisi. Tiedostaisi olevansa siellä ja olisi siellä sekaisin. Jostain takaa, jostain usvasta kuulee junan pysähtyvän.

Titiä pelottaa, muttei hän tiedä mikä. Häntä alkaa itkettämään, samalla ärsyttämään, että itkettää. Kuin olisi itkenyt jo niin paljon, että keho on alkanut automaattisesti tuottamaan kyyneliä silloin, kun ei ole tietoisesti keskittynyt mihinkään.

Pelontunne kasvaa kasvamistaan, päässä huminaa. Joku hänelle vieras, jossain hänen sisällä vetämässä armotonta ruljanssia. Titi menee suosiolla maku-asentoon, mielessä tietyissä tilanteissa oloa helpottava opeteltu hengitystapa. Pimenee, vaikkei kerkeä vielä edes laittamaan silmiä kiinni. Tyttö alkaa sulaamaan jännittyneeseen sikiöasentoon, ei olotilalle voi muuta kun antautua. Kuin leijuisi painottomana jossakin tyhjyydessä, mutta tyhjyys ei olekaan sitä itseään, vaan epämääräisesti pörräävää vilinää.

Sitä ei näe, ei kuule, mutta pystyy aistimaan. Titityy havahtuu omasta "levinneisyydestä" alettuaan tuntemaan, kuulemaan mahansa murisevan. Just söi, joten masu on enemmänkin menossa sekaisin, kun valittamassa nälkää. Murina kaikuu jossain päin kalloa, kunnes alkaa tinnitys. Tinnityksen pystyy selvästi näkemään korvien välissä olevana kuparilankana. Lanka menee oikeasta korvasta sisään, vasemmasta sitä vedetään pikkuhiljaa ulos. Vaikka Titi "tietää" langan olevan hehkuvan oranssi, "siinä ympäristössä" se näyttää kylmän oranssilta.

Tinnitys tuntuu liikkuvalta kuvalta, kohtauksena filmillä.. Kunnes unohtuu, sillä nyt Titin huomio on kiinnittynyt ohimoissa tuntuvaan hampaiden narskutukseen. Pian alkaa kylmät väreet vasemman kyljen kohdalta. Siirtyivät selkää pitkin niskaan, siitä selkärankaa pitkin häntäluuhun ja siitä selkärankaa pitkin takaisin ylöspäin.

Käsivarsien iho kananlihalla, pian menee myös reisien. Muistuttaa kihelmöintiä yrittäessäsi liikuttaa jalkaa sen ollessa puutunut. Nyt ei puutumista, ihan vain kihelmöinti.. Ei varmuutta siitä, kauanko Titityy sohvalla oli ollut ennen kun tajusi "sen kaiken" loppuneen. Selvästi loppui, sillä kaikki oli taas yhtä normaalisti kuten aina ennenkin.. Menee ulos haukkaamaan raikasta ilmaa röökinsavun muodossa.

Alkoi häiritsemään Titiä ahdistelemalla Kukaan ei voi rakastaa minua tälläisenä -juttujensa kanssa. Titin "purkausten" jälkeen hänellä on tapana monikertaistaa itsensä..

Lillipee on surkea "tyyppi". Hänen ajoittainen "esiintulo" saa Titin näkemään itsensä ja elämäntilanteensa sellaisessa valossa pikemminkin valon puuttumisessa , että koko tilanne ylipäätään alkaa sekä suututtamaan että itkettämään epämääräiseen tapaan. Kaikki niin sekavan sekaisin! Titityyllä ei kuitenkaan ole tapana valittaa akkamaiseen tapaan. Pojathan eivät saisi valittaa, olla tunteidensa kanssa sekaisin tai itkeä.

Ensimmäisessä olen masentunut sohvalla istuja. Kiihdytin, kunnes kiikkutuoli hajosi. Romahdettuani lattialle; pikkasen sattui johonkin päin kehoa, alkoi naurattamaan, sitten itkettämään.

Makoilin aikojani kattoon tuijottaen, miettien, että mitäs vittua taas. Jonkin ajan päästä nousin ylös ja päätin, että "uusi luku". Tuo kuulostaa ja antaa vaikutelman ihan kuin ihmistä, elämää tai maapalloa ei olisi ollut olemassa, kun nämä kaksituhattaneljätoista vuotta..

Kuulenko suussani tapahtuvan krums-hrums? Tulen iloiseksi omasta sipsipussista, jota ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa.

Oo, ollut jo reilun tunnin kaksikymmentäkolmevuotias. Haluttaa hulluna, mutta ei ole sitä fiilistä, jota seksin harjoittaminen "sen omassa merkityksessä" pystyisi oloa helpottamaan tai ihmistä tyydyttämään. Oikeastaan mitkään romanttiset eleet tai pornohtavat aktit ei jaksaisi kiinnostaa juuri nyt.

Ne jutut ovat asiana sellaista, että tekijät haluaisivat sen kuuluvan myös muille. Tyyli, tapa ja lopputulos tietenkin tärkeää, mutta vielä enemmän olennaista mielestäni on: Ihmisten asiat, jotka minulle eivät kuulu, repivät - mutten tiedä olisiko aina oikeinkaan vaan sulkea silmät.

Superiloinen, että saanut itsensä kasaan. Sen verran, että paketti ehjänä niin, että tylsää ei ole koskaan. Sitten alan muistuttamaan isoa kasaa värikkäitä ilmapalloja ja diivamaisesti kuittaan: Kyseinen seikka kyitenkin taitaa olla väistämätöntä yksilöllisyytensä arvon ymmärtäneen yksilön ko. Olisitko voinut selventää meille, minkä viestin takana BilleBeino seisoikaan?

Haluttais fanittaa, muttei oikein tiedä mitä tarkkaanottaen fanittaisi. Olen muutenkin ollut vähän hihi-haha sinulle, koska vuonna Salpion Ossy oli ruma läski, eikä Elastosen söpö vaaveli-naama ole muuttunut kymmenessä vuodessa vähänkään. Hänellä kun näyttäisi olevan noita stara-kavereita. Mä en sun tyylii tajuu, meinaa varmaan et mulla ei oo tyylitajuu.. Huvikseen olisi tehnyt mieli alkaa trollaamaan tuota yhtäkin nukkea. Mutta muistinkin, että en ole viistoista enää.

On selvää, että fania meikästä Cheek tuolla menolla ei saa. Ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö menisi juttelemaan, jos jossain törmättäisiin. Itse Christopher Lee kertoo Lugosin olleen " hieno ja etevä unkarilainen näyttelijä ja kuuluisa shakespeare-tulkitsija.

Hän oli näytellyt miltei kaikissa mahdollisissa näytelmissä. Kun hän käveli huoneeseen, joka nurkka kohahti. Acula, Alucard, Orlock, Blacula - rakkaalla hirviöllä on monta nimeä    ja minä kutsun teitä kaikkia Mutta Draculan viitasta tuli Lugosille taakka - miltei samoin oli käydä hänen viittansa perijälle, Leelle. Vuonna britti Lee kokeili viittaa hartioilleen ensimmäistä kertaa Hammerin nyt ensimmäistä kertaa kunnolla värielokuvassa peräti Techicolour elokuvassa Pimeyden prinssi.

Lee oli pitkänä komean miehenä pelottava, susimainen sadisti, arvaamaton villipeto, jonka silmät todella olivat verenpunaiset ja pitkät, toraisat kulmahampaat Frayling kuvaa Leetä Draculana sivistyneeksi ja hallitsevaksi ylimykseksi verrattuna Lugosiin ja Schreckiin " joka näyttää Nosferatussa penikseltä jolla on hampaat " Karismaattisen kreivin edessä oih, niin auliit uhrit lankesivat loveen Naiset eivät voi häntä vastustaa.

Hammerin kuudes Dracula-elokuva Satanic rites of Dracula oli Leelle viimeinen pisara. Jos näin voi   aiheeseen kintaalla viitaten sanoa. Kyse oli svengaava ja jytäävä luvun Lontoo, jossa asui muuan erakko Denham - jota ei koskaan nähty päiväsaikaan. Juuri luvulla Dracula-buumi puhkesi kukkaan kenties karmiininpunaiseksi, samettiseksi ruusuksi, ja Lee Draculana astui syrjään [ tympäännyttyään toistuvaan muuttumattomaan rooliin ja elokuviin - vuosi vuoden perään ] ja tilalle purjehtivat seksikkäät naisvampyyrit.

Haluan sinua niin kovasti. Bram Stokerin Draculan käsikirjoittaja James V. Hart huomasi luvulla, ettei oikeata Draculan tarinaa oltu tehty elokuvaksi. Hartin mukaan Stoker tunnusti miehessä olevan pelon " jota. Dracula käsittelee sen energian purkautumista ja mahtia. Mitä tähän Wolf sanoo? Aiheen pahuus on " Se että vampyyri erotisoi naiset. Tunkeutuuko Dracula koskaan toiseen mieheen?

Niinhän ei käy, Showalter sanoo, " mutta tämä houkutteleva odotus antaa juuri eroottista latausta. Seuraavassa kuvassa Gary Oldmanin Dracula ikivanhana herrasmiehenä paksussa, valkoisessa peruukissaan pitkillä kynsillään ajaa partaveitsellä miltei pelosta tärisevän [ vai odotuksesta värisevän?

Elävä kuva näyttää eroottiselta, sadomasokistiselta. Haastattelussa Oldman muistelee koskettaneensa Harkeria ja sanoo. Stokerin sukulainen kieltää Stokerin homoseksuaalisuuden, mutta " Silti olen varma että hän oli rakastunut Irvingiin. Näyttelijä lausui runoa niin karismaattisesti ja mesmeerisesti , että Stoker " joutui lopulta jonkinlaisen hysterian valtaan. Liian ylitsevuotavan suuri kokemus jota ei pysty käsittämään tai edes käsittelemään, näin ajattelen, tuota liian räjähtävän nautinnollista, pyhää, taidepläjäystä, boheemia, kutittelevaa, vaikuttavaa kokemusta, ja samoin voi käydä rock-konserteissa; fanihysteria, kirkuminen, ekstaasi, palvominen tuon suuren taiteen - tai epätaiteen edessä Samankaltaista kuin shamaanilla joka lankeaa loveen, menee hurmostilaan.

Tämä yhdistettynä eroottiseen odotukseen kirjoissa, elokuvissa, ja rock- kabareissa - saa samppanjapullojen korkit poksahtamaan, ja boilerin ylikuumenemaan ja räjähtämään - liian paljon painetta. Näin minä ainakin luulen Stokerille käyneen. Valmistuukohan tämä väitöskirjani koskaan?

Toisaalta - olin niin viktoriaanisen maailman lumoissa, että Stokerista tuli hänen managerinsa 28 vuodeksi. Ehkä hänen ei tarvinnut. Hänhän oli [kuin] Dracula. Tietysti Draculassa on psykologinen syvyytensä joka kaukoluotaa ihmisen pelkoja esim.

Dokumenttihan on tehty joskus vuoden paikkeilla tai jälkeen. Se kuvaa myös toisenlaisia pelkoja, muukalaispelkoja, että " siirtolaisuus tahraa heidän verensä, että idästä tulee saaste ", kuten Frayling huomauttaa.

Showalter jatkaa Draclua -hahmon kuvatun ulkomaalaiseksi " joka on näöltään heti tunnistettavissa. Hän on idästä, juutalainen. Murnaun Nosferatu kuvaa vampyyrin saapumista ruton levittämisellä - kun rotat hyppäävät maihin. Herzog in Nosferatu kuvaa samaa, luonnollisestikin, mutta maaninen ohjaaja viis veisasi mitä tehdä noille sadoille, tuhansille rotille kuvausten jälkeen.

Mutta Stoker kuvaa myös toista ajan kauhua, kupan leviämistä. Showalter kertoo mielisairauden luvulla olleen " elinikäistä sulkemista laitokseen. Kun veret synnillisesti yhtyvät   "menettää sielunsa saatanalle. Miltei saman paketin tarjoaa dokumentti Dracula - Blood lines: Dracula - mies, myytti ja elokuva joka taisi tulla niin ikään Maikkarilla.

Tässäkin Bram Stokerin Dracula n näyttelijät puhuvat enemmän, samoin ohjaaja Francis Ford Coppola , mutta näemme paljon pätkiä elokuvan tekemisestä, mm kuinka upea Gary Oldman lyö kädellä päähänsä, että muistaisi replat prikuulleen.

Hän puhuu Draculasta au naturel , ja osin Draculan eri puvuissa ja meikeissä. Pidän tätä vanhaa heppua [ käännös sukunimestä, tai miksei vanha hänhän näyttelee vuotiasta kuollutta miestä ] demonisena näyttelijänä, joka antaa elokuvassa kaikkensa, mm pääroolissa muuallakin kuten Sid Viciouksena hän oli Sidimpi kuin Sex Pistols ien punk-legenda Sid Vicious itse, lisäksi muita luovia historiallisia neroja: Hän kertoo kuinka orgastinen, kutitteleva, piinaava, eroottinen odotus tuo kaulanpureminen on.

Katsoja seuraa häntä sanoinkuvaamattoman innostuneesti. Dracula on pian kaikkien huulilla! Milloin Dracula oli kaikkien huulilla, tai paremminkin kaulavaltimoilla ja kassakone kilisi kuin konsanaan jouluna tai anekaupassa? Kysehän oli tietysti vuodesta , jolloin mm kotimainen elokuvalehti Click pränttäsi kevätnumeronsa mustavalkoiseen rakeiseen kanteen kuvan tuosta odotetusta ja kohutusta filmistä jossa Dracula Gary Oldmanin näyttelemänä on saanut uutta verta ja kävelee koreana keikarina Lontoon vilisevillä kaduilla silinteri kallellaan.

Tärkeimmän jutun otsikko onkin Vampyyrit ovat jälleen in. Ja väliotsikkona on paljon puhuva: Niin kuin Dracula joka pystyy muuntautumaan sudeksi, lepakoksi ja rotiksi on myös Oldman hyvinkin muuntautumiskykyinen heebo.

Lehdykän sivuilla voi tavata ja tiirustella sarjakuvana heidän versiotaan Francis Ford Coppolan Bram Stokerin Draculasta. Huh, sain kirjoitettua lauseen loppuun. Tietysti myös vakavahenkinen elokuvalehti Premiere [ numerossaan December ] näytti kannessa Winona Ryderin silmät kiinni, meikatuksi kuin Louise Brooks luvun tyyliin, ja Gary Oldman väijyy hänen pitkän, valkoisen kaulansa liepeillä.

Kannen otsikon voi kääntääkin jotensakin näinikkään: Gary antaa Winonalle ikuisen suudelman. Mukana on ultratyylikkäitä ja hassuja kuvia [jokaiselle jotakin] kohtalokkaasta valkokangasparista, - onhan Dracula ylittänyt ajan valtameriä löytääkseen kuolleen rakastettunsa uudelleen, ja nyt hän on hänet löytänyt, muutaman sadan vuoden etsimisen jälkeen, aidon reinkarnaation. Ja Francis puhuu urastaan. Drac´s back - he´s   gonna   suck   you Kirpputorilla on hauska löytää Dracula -aiheisiä älppäreitä,.

Musiikki voi olla silkkaa diskohumppaa ja kertosäe mennä: Drac´s back, he´s gonna suck you! Eli Dracula on palannut, ja hän tulee imemään sinua Tai ainakin kuppaamaan rahat.

Muttei Dracula-levyt ole pelkkää anglosaksia: Tai, no, ainakin kansiltaan. Mutta kiinnostavimpia vampyyrilevyjä on: A date with a vampire -ep [ kannessa tietysti Nosferatu ], jossa sanoituksissa tulee ilmi se tärkein naisvampin pointti: Suomalainen Two Witches teki biisin, jossa jumaloitiin Christopher Lee tä. Lee n Dracula ilmeisesti antoi naisille tilaa halukkaana ja perin kyllästyneenä   lopettaa Draculoinnin. Toisaalta hänen oli pakko Draculoida - kun koko elokuva oli jo myyty Leen nimellä Amerikan markkinoille vaikkei ollut kuvattu ensimmäistäkään sekuntia.

Mutta mikä vimma oli tuo outo voima jolla Dracula sai halukkaat naiset. Nämä anteliaa t uhrit astuivat tiukan viktoriaanisista tukahduttavista kulisseistaan,. Ja näin ennen kuolemaansa tyttö tuli takaisin isänsä ja sukunsa valtaan.

Näin ollen näyttää, että ei hän kapinoinut lainkaan, eikä ollut vapaa koskaan. Ainakin hän toimi toisin kun ahdistavat normit sanoivat. Niin ikään Hammerin elokuvassa - niin muuten. Aina ensimmäisestä Frankenstein istä Horror of Dracula sta vuodelta n vuoteen saakka, mukana oli myös Liskonaista , Sherlock Holmes ia mm Baskervillen koiraa , Hullu munkki Rasputin ,.

Korsetit istuivat kuin sillit ja silinterit kiilsivät. Kaasuvalot, hevoskiesit, tapetit, monokkelit, ja jopa liemikulhotkin vaikuttavat aidoilta. Monografi tallensi paroni Frankensteinin puhetta. Suomessa elokuva näytettiin MTVn siis mainostelevision kanavalla nimellä Draculan kosto. Elokuvassa vanha kunnon Van Helsing itse oikeutetusti Peter Cushing tuo oikean Van Helsingin jälkeläinen oli tyttären tyttärensä Jessica n [   kiltti naapurin tyttö jota näyttelee Stephanie Beacham joka on näytellyt vähemmän kilttiä, arvonsa tuntevaa snobia bitchiä sekä Dynastia ssa että naisvankilasarjassa Bad Girls ] kera vaarassa.

Mutta miten Draculalle käy nykymaailmassa, luvulla? Itse asiassa Dracula manataan henkiin: Yllätys yllätys - maalle on haudattu jengiin kuuluvan Jessican esi-isä, se oikea Professori Van Helsing, joka tuhosi Draculan tasan sata vuotta sitten Alucard manaa esiin pahimpia demoneita - en nyt toista niitä tässä mainitse, ettei kukaan vain käyttäsisi tätä kirjaa Necronomicon ina R e s t                  i n             f i n a l                 p e a c e?

Elokuvassa Taste the blood of Dracula jo nimi johdattaa, että. Tämä vuonna valmistunut filmi näytettiin Maikkarilla nimellä Dracula - paholaisen lähettiläs sijoittuu viktoriaaniseen aikaan - yllätys yllätys. Tässä Draculan manaa esiin vastenmielinen viktoriaaninen kyllästyneiden, moraalittomien herrasmiesten joukko, jotka haluavat lisää kicksiä elämään mustasta messusta - jonka tarkoituksena niin ikään on herättää esiin Dracula - tuo maailman pahin mies.

Veri antaa ikuisen elämän. Excccentriiiks eli Maailmanmenoa -ohjelma esitteli kaiken maailman friikkejä siis vampyyri-Vladia. Tietysti aihepiiri vampirismi - gotiikka vetoaa kaikenlaisiin, höyhtyväpäihinkin. Ja juuri näihin haluaa media keskittää huomionsa - että. Videolla kävelee ja puhelee kuin kuka tahansa fanaatikko, jolle goottilaiset kulissit, Bela Lugosi n herrasmiesvampyyrin smokki ja meikki, laadukas viitta, hautausmaan rauha, mennyt elämä jne.

Vlad on lapsuudesta asti ollut poikkeava, ruumisarkussa nukkuva jonkin sortin nykyajan vampyyri, ja vampyyrit ja kuolema ovat vaivanneet häntä lapsuudesta saakka. Öisin vampyyrit ilmestyivät samaan aikaan. Vlad uskoo että veri antaa ikuisen elämän, sitä nuoristuu ja uudistuu - siispä hän poikkeaa teurastamoon verituopilliselle.

Tätähän ihmiset inhoavat - vaikka kuinka eläinten raatoja söisivätkin, mutta teurastamosta ei saa puhua. Miekkonen käy mietiskelemässä ja keskustelemassa hautausmaalla esi-isiensä kanssa, "vaikka suku ja kyläläiset ovat hylänneet Vladin. Elävät ovat pelottavimpia kuin kuolleet. Mutta jos Draculan on vaikea sopeutua luvun Lontooseen, niin mitä tehdä tällä vuosituhannella?? Uumenissa on monien lukkojen takana uskomaton aarre - kreivi Draculan ruumis.

Ja kuinka innokkaana Dracula uusi tuttavuus Gerard Butler hyppää tähän aikaan saatuaan huulilleen tuoretta verta vahingossa. Hän ihailee mm Monster Magnet in videota [ pikkutuhma rock´ n roll bändi jonka laulaja kehuskelee toisinaan aineillaan joita vetää, mm hevoshormoneja Ja vähäpukeiset bimbot pörräävät ympärillä.

Uutta tässä elokuvassa on yksi salaisuuden verso joka repäistään sivuun. Mistä johtuu vampyyreiden potentiaalinen kammo hopeaa kohtaan? Jos tunnet elokuvan voit lukea seuraavan lauseen, jos et, niin so not , Dracula on tietenkin Juudas Iskariot ja hopeakammo johtuu noista kavalletuista öbaut 30 hopearahasta.

Olette varmaan kuulleet tarinan satutunnilla? Vampires vuodelta luottaa James Wood sin sahalla veistettyyn charmiin. Kovin ollaan Hämärästä aamunkoittoon vamppimehiko -trilogian maisemissa. Onneksi uusi vampyyri on nuori ja komea pitkä kiharatukkainen, mutta valitettavasti karsimaton heebo.

Siis karismaatiton ; Mutta ei se mitään, Meksiko on mukava uusi vampyyrimaa…. Anteeksi, hampaanne ovat niskassani. Myös nimi Anteeksi, hampaanne ovat niskassani - on käytetty, ja siitä tuleekin ilmi teoksen huumori. Jo leffan alku on loistelias: MGMn logon keskellä yleensä ärjyy leijona mutta nyt siinä on siniposkinen vampyyri jonka pitkistä kulmahampaista tippuu veriroiskeita itse elokuvaan, joka alkutekstien alla lipuu ikuisessa kierteessä jotain sinistä, kummallista yhdistelmää kuun pinnasta ja lumihangesta - seireenimäisen laulun houkutellessa itse elokuvaan.

Roman Polanski ohjasi tämän rainan vuonna ja se sanotaan olleen kunniateos Hammerin Dracula-klassikoille - vaikka Hammerin siitä kaikkein ensimmäisestä Draculan julkaisusta oli kulunut vasta 10 vuotta. Mikä siitä tekee hammeristinen? Raina on hehkuva technicolor -maisessa väriloistossaan ja muiheva sivuroolien persoonallisuuksien suhteen.

Myös tässäkin elokuvassa vietetään aikaa baarin puolella - siellä missä oikeat ihmiset ovat, pubihan on lyhenne käsitteestä public house , siis platsi jossa populaa ramppaa, näin niin kuin suomeksi sanottuna. Yhtä kaikki tämä komediallinen kauhuelokuva on kuvattu Hammer-filmien tapaan Englannissa, studio-oloissa joissa yhtenä päänäyttelijänä toimii lumi - oli se miten feikkiä tahansa. Halutaan näyttää kuinka hytisevän kylmää, pelottavaa, takapajuista ja eksoottista Itä-Euroopassa on.

Oikealta talvelta näyttävä talvi on tietystikin lumoavan kaunis mutta myös martaan, kuoleman, unen symboli. Luonto on kuolut, hetkeksi, syntyäkseen uudestaan. Puhdas lumi on oiva kauhun ja myös komedian, huonon maun, elementti. Esimerkiksi linnan kyttyräselkäinen palvelija hyppää ruumisarkkuun ja laskee sillä vinhasti mäkeä kilometrien ajan saadakseen ihmiset, vampyyrintappajat, kiinni.

Ruumisarkulla voi laskea kivisiä portaita alas sukkelaan [ vinkki teille Extreme Duudsonit ]. Kun vampyyrintappajat hiihtävät tai paremminkin laskevat mäkeä alas sukset jalassa - on näkymä kuin suoraan suomalaisesta elokuvasta. En tarkoita pelkkää Valkoista peuraa. Mutta ketä nämä pelottomat vampyyrintappajat ovat? Pääroolia näyttelee professori Ambrosious joka on hullun tiedemiehen muunnos eli hajamielinen professori [ mallia Tuhatkauno ja Einstein ] joka jää tutkimaan kauniita roikkuvia lepakkoyksilöitä vaikka pitäisi juosta verenhimoisia vampyyreita karkuun.

Proffan nimi tuo kummallisella tavalla mieleen Arminius Vámbery n josta Jarkko Laine kertoo suomentamansa Draculan Otava, painos esipuheessa: Bram Stoker tutustui vuonna " Vámberyyn, Budapestin yliopiston itämaisten kielten professoriin, joka tarinoi hälle hyytäviä juttuja varsinkin Transilvanian taikauskomuksista.

Toista pääroolia viatonta, pelkurimaista oppipoikaa näyttelee ohjaaja Roman Polanski joka seisoo reen takapajuilla - takapajulassa kun ollaan. Ja näiden miekkosten pitäisi tehdä selvää vampyyreista! Minä itse ajattelin van Helsingin olevan osaksi juuri tuota professori Arminius Vámbery ä, ja osaksi Stokerin alter egoa: Professori Elizabeth Miller kertoo asiasta juuri luvun Van Helsing elokuvan ekstroissa olevassa jaksossa jossa valotetaan van Helsingin taustaa, jossa tämä on   " joko keskeinen hahmo tai sankarillisin ".

Niinikään tampiona mielleyhtymien kaukoluotaajana näen Bram Stokerin olevan van Helsing ja hänen arkkivihollisenaan on jumaloimansa, sadistinen näyttelijälegenda Sir Henry Irving , - demoninen, maaninen ja piittaamaton verenimijä joka kuppaa kaiken - Stoker toimi siis Irvingin managerina Van Helsing ja Dracula ihailevat toisiaan - he eivät ole kuin peilikuvia, aseveljiä eikä veljeksiä kuin ilvekset konsanaan, vaan toisensa vastakohtia kauhuromantiikan genreeseen kuuluvina dualismissa joka jaetaan vain mustiin ja valkoisiin, pahoihin ja hyviin.

Arkkiviholliset ihailevat toistensa neroutta, eri alojen tietämystä, vahvaa tahtoa ja peräänantamattomuutta - tavalla joka on jopa homoeroottinen, antiikin kreikkalaista tapaa liipaten. Tapaa, jossa runoilija rakastaa runoilijaa Irving iä kuten Dracula akin voi rakastaa kaukaa, palvoen. Pääjehuna hurmaa ja pelottaa harmaantuneen chärmantti   kreivi von Krolock ,.

Kreivi antaa rappion vallata linnansa hämähäkin seittien lailla - hänen kaunis, kalpea poikansa on kiinnostunut oppipojasta, ja varsin eroottista latausta olevia hetkiä saamme nähdäkin.

Viettely alkaa kauniilla eleellä laskea käsi rakastetun olkapäälle, jossa käsi lepää kuin "lintu". Siinä mielessä elokuvassa on tuoretta verta - ettei se ole tylsää pseudolesbotirkistelyä, vaan vihdoinkin naisillekin on jotain. Ja kun kaunis poika viilettää juosta hyvin muodostuneine reisineen pelokkaan oppipojan perässä linnan käytävillä pelkkä kreiviröyhelöpaita päällään , niin naiskatsoja pakosta vilkuilee, näkyykö kruununjalokiviä. Mutta näissä miesten kirjoittamissa tarinoissa pitää aina olla kiltti tyttö, kaunotar, hyvä ihminen, kylpyjä rakastava majatalon pitäjän tytär Sarah.

Häntä näyttelee tiziaanisen kultaisen punaisissa hiuksissa ja karmiin punaista hehkuvassa puvussa Sharon Tate irtoripsineen ja pisamoineen. Hän oli Polanskin raskaana ollut puoliso, jonka Charles Manson "perheineen" murhasi elokuvan teon jälkeen. Filmissä Sarah hehkuu punaisissaan takanaan hyytävän valkoiset lumihiutaleet ja sininen, pelottava yö.

Tämäkin tuo elokuvaan oudon väreen. Tässä juonipaljastus - kaikkihan me olemme tämän erinomaisen, useassa piirissä ja genressä hyväksytyn elokuvan nähneet, jos emme, häpeämme, emmekä lue seuraava riviä. Oppipoika ja proffa saavat kiltin tytön pelastettua pahan kreivin pauloista pauloista [ anteeksi, hampaanne -- eipäs kun gramofoni jäi päälle ]   ja kiidättävät hengen hädässä kaikki nälkäiset vampyyrit perässään hevosen vetämällä reellä kohti the endiä.

Sarah nukahtaa pää oppipojan olkapäillä, ja oppipoika höpisee tämän kylmistä käsistä. Sarah avaa silmänsä ja sitten hitaasti suunsa, hänen hampaansa paljastuvat ja löytävät pojan maukkaan kaulan. Kertoja sanoo majesteettisesti suurin piirtein näin, että tällä tavoin   professori Ambrosius tietämättään toi kaiken pahan koko maailmaan.. Yleensähän vampyyrielokuvissa paha aina kuolee ja jatko-osissa häntä manataan esiin monin eri tavoin - kuten olen tässä kirjoittanutkin - mutta aina siinä onnistuen.

Dracula has risen from his grave. Tämä ehkä parhain mieleiseni raina. Siinä nuori kaunis poika huhkii töitä ilman puseroa varsin hyvin muodostuneine lihaksineen kuumassa tilassa, uunin lähellä.

Hän on pullabaakarin oppipoika joka opiskelee työn ohella ahkerasti kodikkaassa ylioppilaslakkisia juomalauluja laulavia poikia vilisevässä oluttuvassa, koska hän haluaa oppia lisää, ahmia tietoa ja totuutta ja te tiedätte tyypin.

Hän on rehellinen, ja ateisti. Ja tietysti iskee silmänsä tyttöön, jonka setä on suuri monsignor - suuri pönäkkä katolinen pamppu. Mielenkiintoisia keskusteluita ei käydä, sillä tietysti tämä uskonkiihkoilija ei halua kuulla totuutta - vaikka niin sitä arvostaa, ainakin mainita.

Paikallinen pappi on heikko, myös uskossaan ja mennessään kiihkoilijan kanssa tuhoamaan Draculan linnaa, hän ei siihen pystykään vaan jää naama vääränä kallioille, jossa kaatuu, lyö päänsä, kaatuu, jää makaamaan kivelle, verivana päästä valuen, veri tipahtaa jäätyneeseen vuoristopuroon, jonka pinta avautuu, sirpaloituu ja ja yllätys yllätys, puron pohjalla makaa Dracula, jonka huulille verivana osuu.

Naisen vaatteet esitetään harvakseltaan fetissisesti, unen logiikan rytmillä: Ulkokohtauksessa oluttuvan tarjoilijatar kevytkenkäiseksi esitetty ahkera työläinen avokaulainen Zina paljaine olkapäineen huohottaa kodikasta koivua vasten kunnes Dracula iskee häneen hampaansa.

Zina ei raivostuneena ymmärrä myöhemmin miksi Dracula hinkuu kiihkoilijan tyttären perään, vaikka saisi hänet, Zinan. Dracula haluaa kostaa, turmella. Zina n nimi lausutaan miltei kuin Xena. Kauhein ihmiskuntaa vainonnut olento. Mutta miten Dracu - voimme käyttää tästä jo tutuksi tulleesta hempukasta jo lempinimeä - joutui tuonne jäisen puron vangiksi?

Dracula, Pimeyden ruhtinas nimellä elokuva näytettiin ainakin Subtv: Tämän elokuvan [ alkuperäiseltä nimeltään Dracula - Prince of Darkness ] alussa on muuten pätkä fläsbäkkinä leffasta Hammer-aikaan tehty ensimmäinen Dracula , jossa Cushing ja Lee kilvoittelevat tutulla tavalla, ja Dracula tuhotaan.

Kuuluttaja kertoo, että vihdoinkin löytyi Draculalle veroisensa vastustaja, Van Helsing joka pisti stopin Dracun pahuudelle. Leffassa on myös mainio Renfield-tulkinta [ tosin roolinimi on Ludvig ]: Tämän lähemmäs Stokerin Draculaa ei mennä, vaan juonena on Kaksi lontoolaista pariskuntaa matkailee Karpaateilla, ja kielloista huolimatta menevät linnaan.

Linnaan jota ei näy kartalla, ja jonne kyläläiset eivät suostu katsomaan, eivät edes puhumaan. Draculan uskottu palvelija seipäänniellyt [sopiva Dracula-metafora? Dracula on jälleen nouseva. Kaunein ihmiskuntaa vainonnut olento. Tässä filkassa Dracula ensimmäistä kertaa suoraan paljastaa rintakehänsä, avaa viittansa ja röyhelöpuseronsa napit, huh huh, ja raottaa salaisuuden verhoa naiskatsojien kiinnostukseksi ja silkaksi iloksi, ja pitkällä kynnellään tekee viillon, jota uhri alkaa nuolla.

Ja katsojan kuola valuu.. Hauskaa on seurata pariskunnan naisista Helenin muutosta: Helen [ näyttelijä Barbara Shelley ] pelkää linnaa ja jatkaa narinaansa. Mutta kun Helenistä tullee vampyyri niin nuttura avautuu ja puvun kaula-aukot lähenevät navanseutua. Niin Dracula-elokuvissa kuin oikeassakin elämässä, yhteiskunnassa ja historiassa, valitettavasti, naisen rooli on huonompi, hän on se uhri, jota pitää jatkuvasti suojella joka suunnasta.

Ja kun nainen muuttuu toiseksi, tavallaan vapaaksi näistä miesten keksimien yhteiskuntien säännöistä, ja muuttuu vampyyriksi, hän muuttuu pahaksi, joka pitää tuhota. Prince of darkness -leffassa nainen tarttuu haulikkoon ensimmäistä kertaa tämän genren filmeissä, ja ampuu ns. Vampyyrihän ei kestä juoksevaa vettä! Näin pohjoismaalaisena ja -suomalaisena tuo jäätynyt lätäkkö näyttää perin oudolta - sillä ympärillä ei ole talvi ollenkaan. Mutta se on tätä elokuvien glamouria. Siveän "Helenin" ja hypnoottisesti syvään porautuen katsovan, demonisen pitkän, tummanpuhuvan miehen suhde jatkuu [tavallaan] elokuvassa Rasputin - The Mad Monk , jossa Grigori Rasputin ia esittää Christopher Lee ja tsaarittaren läheistä hovineitoa taas [ Barbara Shelley ], joka joutuu eläimellisen karismaattisen Rasputinin pauloihin.

Rasputin rakastaa iloja riehakkaalla venäläisellä tavalla hän kiskoo viinaa, tanssii ja iloitsee. Mutta myös parantaa sairaita, joille mikään muu ei enää auta. Romaani Salem´s Lot ilmestyi alunperin ja elokuva Leffa alkaa primitiivisen heimon barbaarisella riitillä - jota valkoinen mies kuvaa.

Hän on kuulu antropologi Joe Weber jota näyttelee Michael Moriarty [ täydellinen doylemainen sukunimi! Avustaja kauhistelee ja okselle kaivattaa tuota turhaa ihmishengen uhraamista mutta Weber muistuttaa, että mitä mieltä tuo alkuperäisheimo on meidän kaasukammioista.

Tämä luo monikerroksisen ironian - näyttelihän Moriarty Polttouhreissa. Antropologi keskeyttää kunnianhimoisen tutkielmansa ja lentää paniikissa takaisin jenkkeihin.

Turhaan - poika on vain häiriintynyt. Kas kummaa, Weber on myös perinyt tätinsä talon kaukana syrjässä [ miten tämä kuulostaa niin tutulta?? Kyseessä on isän ja pojan kipeä kasvutarina.

Realistinen periamerikkalainen tienoo kihisee nimittäin vampyyreita. Paikalle kaahaa millä lie vaaleansinisellä Anglialla jotain luokkakaveriansa etsivä pieni ja pippurinen äijän käppänä Van Meer jota näyttelee tietysti paksu sikari miltei alati huulilla legendaarinen Samuel Fuller [Turhan tiedon ruutu, faktoja elävästä kuvasta ja undergroundista: Ryhmä kidnappaa nirppanokka haliwuud-tähden, ja alkaa tehdä tämän kera leffaa oikeaan malliin.

Fuller on myös vieraillut Sodankylän elokuvajuhlilla ja taisivat laskea koskea kanootilla Peter von Bagh in kera. Vastassa on siis yliluonnollinen ja oikea pahuus. Siinä missä Anne Rice näyttää mm Veren vangeissa perinpohjaisesti tutkitun ja kuvitellun kuvauksen, mitä elegantti, aistillinen, ikuisesti nuori ja "hehkeä" vampyyri tuntee ja ajattelee, ja miten, ja kuinka hohdokasta kaikki on, ainakin joskus ollut. Kuinka yleviä he ovat, "elävät" yltäkylläistä elämää, teatteria, pikareita, suuria kartanoita,   ja kulkevat ryhdikkäästi historiallisissa vaatteissa, biseksuaaleja ja ah, niin kauniita viettelijöitä, dandyja ja hedonisteja.

Niin Salemissa hyvin arkiset vanhus-vampyyrit kertovat, kuinka paljon parempaa olla vampyyri - ei vanhene koskaan, ei tunne kipua eikä väsymystä. Veren vangit päätyi valkokankaalle Neil Jordan in [ ohjaajan meriitteinä mm: Love will tear us apart - again. Romanttiset sankarit, hirviöt ja. Comte de Lautréamont in Maldororin laulut esimerkkinä oli surrealismin, nihilismin ja jopa rockvideon kamerajuoksutusten esikuva. Se on   paha kirja, painajaismainen, kammottava juoksu mielen ja Pariisin viemäreissä, jossa mikään ei pyhää tai kunnioittamisen arvoista, ja kesti yli vuotta ennen kuin perverssin tahmea kirja uskallettiin kääntää suomeksi.

Se ei ollut itseoikeutetusti shokeerausta sinänsä vaan luomisen tuskaa, kirjailijan vapautta päästää hirviöt irti. Tuskinpa kirjasta mainitsisin tässä kauhun ja romantiikan yhteydessä jos se olisi keskittynyt vain juolukoitten poimimiseen, ristipistoihin ja tykkimyssyjen kirjoluun. Niitäkin elementtejä tarvitaan, että pysyisimme vitamiineissa ja järjissämme, että jokin olisi ympärillämme rauhoittavaa ja tasapainoista.

Toisaalta tarvitsemme myös niiden vastapainoksi tuollaista irrationaalista imaisua pimeälle puolelle kuten tässä kirjassa. Minä muistan Byronin jumalana joka hyppää Venetsian kanaaliin uimaan. Byron ei pelkästään kirjoittaa romantiikan ideaaleista - hän myös eli kuten romanttinen sankari: Toinen Venetsiaan liittyvä romanttinen hahmo oli Casanova. Kidutus, kuolema ja erotiikka liittyivät yhteen - Venetsian kaunein silta on Huokausten silta - Ponte dei sospiri jonka romanttinen nimi oli itse asiassa kauhuromanttinen tai silkkaa kauhua: Minä kävelin Huokausten sillan lävitse, minä menin lyijyllä vuorattuun tyrmään, joka oli talvisin jäätävä ja lämpimän ajan kiehuva.

Alkoiko kaikki löyhkätä kummalta Pahan kukista? Vaiko de Sade n ruokokynästä?? Mefistofeles, Mefisto, Mephistopheles, Mephisto. Mefistofeles tarjosi Faust ille kummisetä -mäisen tarjouksen josta ei kannata kieltäytyä: Georg varmaankin toimi esikuvana samoin kuin luvun Frankenstein kirjailijoille. Miksi sopimus paholaisen kanssa on niin pelottava? Koska se on ikuinen? Kävin lävitse sattuneesta syystä sekä Anton La Vey n mustaa raamattua että työnantajani vuosineljänneksen briiffiä ja huomasin samankaltaisuuden: Aloin juuri työstää aiheesta Hiekan kera taidetta kun satuin katsomaan televisiosta kotimaista sarjaa jossa yhdessä saatana oli töissä mainostoimiston johtavissa tehtävissä.

Taas alkuperäinen ideamme hukkui pastissien puristamoon ja mappi ö: Mutta nykyään mainosmaailman armottoman bisneksen toimintasuunnitelma on suoraan mustan raamatun teesejä.

En usko että La Vey saa asiasta provikkaa. La Vey n kuva kummitteli mielessäni. Unissani oli punainen sävy ja helmiverhot joidenka välistä La Vey - keikisteli ja yritti saada nimeäni paperiin.

En tosin saanut kynää vaan kyynärtaipeiseeni iskettiin neula, joka keräsi verta säiliöön josta minun pitäisi kastella albiinon korpin sulka ja allekirjoittaa.

Kysehän on Johann Wolfgang von Goethe n runonäytelmästä Faust, joka on kirvoittanut monia versoja populäärikulttuuriin. Mm äskettäin keskiviikkoillan kauhuksi [ tämän voi ymmärtää kahdella tavalla, katsojasta ja alan fanaatikosta riippuen ] tuli Mefisto Waltz leffa,.

Alan Aldan näyttelemä päähenkilö tekee peijakkaan hyvän sopimuksen, ja hänestä tullee pianovirtuoosi. Taas tehdään paholaisen kanssa sopimuksia - luvun tyylillä t tyylittömyydellä. Oma itse ei riitä. Faustin goottilainen alku - onko se kosiskelua? Oliko Goetheä olemassa ennen Faustia? En nyt saa kopioitua luennon muistiinpanoja koska ne ovat tällä hetkellä Namibiassa. Hannu Salmi antoi kirjansa Vuosisadan lapset - luvun kulttuurihistoria eräälle luvullekin nimeksi Faustinen ihminen, liikkuva yhteiskunta , joka alkaa Faustin kuvauksella.

Salmi kirjoittaa Faustin hallitsevan tiedon ja uhmaavan soveliaisuuden rajoja ja olevan " tietoineen maallisen elämän yläpuolella eikä hän kunnioita jumalia tai pelkää helvetin tulia. Siinäkin mielessä Faust on kuten Frankenstein, hän haluaa enemmän, ahmia uutta. Frankenstein tosin ei pelkästään lue kirjoja ts. Lukemattomien kirjakasojen keskellä tuntee itsensä Faustiksi, koko maailman aika ei riitä tiedonhankkimiseen.

Ja nurkan takaa kurkistaa uusi kirja. Uusi väite, uusi houkutin, uusi tabu. Tuleeko maailma paremmaksi tietämisellä? Uskontohan rajoitta normaalin yksilön sanan- ja ajatuksenvapauden lisäksi. Ihminen ei katso, mistä puusta tietonsa poimii, vaan loppuvaiheessa tutkailee, onko tämä oikein, onko tämä historiallisesti korrektia?

Internetin pseudofaktat, huijaukset, häckeroinnit , sabotaasit ja kömmähdykset ovat oma osansa "informaatiota". Mitä Faust nykyään tekisi googlattuaan [ lat. Voisiko nykyään Faust valita millaisen paholaisen kanssa sopimuksen tekee? Erittäin hauska naiivi kohtaus on   Muppet show´ ssa jossa Alice Cooper yrittää kammeta otuksia sopimukseen paholaisen kanssa.

Kun Alice laulaa elostelijan satiinisessa aamunutussa vähintäänkin uhkealle ja vaativalle sikadiivalle Miss Piggy lle lauluaan You and me ei todellakaan tiedä kumpi on kaunotar ja kumpi hirviö.. Mikä kaikista hienointa kaunotar ja kulkuri, eikun hirviö-tarinassa onkin. Mistä tuo erhe kulkuri? Onko mies aina kerouacmaisesti on the road , tien päällä ja nainen aina vain kauniina suolapatsaana paikallaan penelopena odottaa kunnes herra suvaitsee saapua odysseialtaan sohaisemaan nuupahtuneen kukkakimppunsa maljakkoon.

Se on hengästynyttä selontekoa Yhdysvaltain poikki vaeltavien beat-nuorten kokemuksista ja keskusteluista. Penelope oli Odysseuksen puoliso. Tämän ollessa poissa Ithakasta Penelope torjui häntä ahdistelevat kosijat kutomalla kangasta, jonka valmistuttua hän lupasi valita jonkun kosijoista puolisokseen.

Öisin hän purki sen, minkä oli päivällä kutonut. Penelopea pidettiin naisellisten hyveiden ja uskollisuuden perikuvana. Alice Cooper tuo papin poika, niin apropoo, kuinka moni papin poika on poppimaailmassa tähtenä: Hännisen ja Latvasen vuoden kauhun käsikirjassa Verikekkerit kertoo aiheesta kiihkottomasti ja totuudessa pitäytyen - mikä onkin mielestäni ainoa oikea tapa[s] kirjoittaa fakta[st]a. Fiktio, romaanitaide, surrealismi ja huumori on asia erikseen.

Kirja tuntuu humoristisella tavalla samalta kädessä kuin lukion oppikirja flexaabiline sivuine: Punainen kansi on sopivan provokoiva pentagrammeineen, myös tekijöistä otettu takakannen valokuva kertoo kaiken; tämä on meidän painavaa asiaamme, elämäämme, sen kirpeän makeaa maustetta, kieli poskella joskus överiksi mennen, mutta yhtä kaikki - pelottavaa intohimoamme, joka on kuitenkin jaettavissa.

Lainaan mainiosta Verikekkereistä vain tämän pätkän: Syy piilee ajan hengessä. Myöhäisromantiikan ja teollisen vallankumouksen yhteydessä varakkaissa kulttuuripiireissä kasvoi dekadenssin, "sivistyneen turmeltuneisuuden", ihailu. Auktoriteettien pilkkaaminen, abstrakti taide, huumeet, salatieteet ja anarkistiset ajatukset kuuluivat olennaisesti kuvaan. Etenkin englantilaiset dekadentit, kuten Aleister Crowley, olivat ensi sijassa kapinallisia kuningatar Viktorian hyvin tiukan moralismin hallitsemassa valtiossa.

Ihmisuhrit tai varsinainen satanismi eivät olisi tulleet näille irvileuoille mieleenkään. Koko dekadenssin ilmiö, salatieteet ja. Britti-keikarit toimivat tällöin passiivisesti esikuvina "nykyajan" luvulta lähtöisin olevien goottien veriveljinä ja armon sisarina..

Mutta olihan heitä Ranskan maallakin Kuu Villonista kesään, Baudelairesta vähäsen, Rimbaudista ei päivääkään. Beat-kirjallisuuden esi-isä Arthur Rimbaud kirjoitti ja tunsi tuskaa. Kun ottaa hänen suomennetun kirjansa Kausi helvetissä [ Sammakko ] käteen havisee historian haapapuut.

Alun perin se painettiin Kirjan kokosi herra itse vaikkei tietoakaan sponsorista. Kirjan takakannessa kerrotaan kuinka "kirjat lojuivat kirjanpainajan varastossa, kunnes belgialainen bibliofiili Léon Losseau löysi ne vuonna Einari Aaltosen suomentamien runojen ohella on ne alkuperäisrunot, ranskaksi.

Mikä tekee Rimbaud´sta goottirunoilijan? Poimin tähän helmiä tai marjoja hänen vakastaan, silivuoplee: Kausi helvetissä -runokokoelmassa käytetään ilmaisuja jotka kuuluvat luvun kauhuromanttiseen dramatiikkaan, moderniin mustanpuhuvaan angstiin ja dekadenssiin: Salakavalana villipetona loikkasin ilon kimppuun ja kuristin sen, idiootin kauhea nauru, Saatanan tislaama väkijuoma, ruton runtelema ruma ihoni, istun lepratautisena, ruhtinaiden huvit, kielletyt leikit, oi kurjuus, oi viha, myrkyn juominen, paholainen on nyt kellotornissa, sanan alkemiaa;.

Kauneus, riidankylväjät, teloittajat, rampoja, pakkotyövanki, matkamies, julmurit, leski, ilveilijät;. Ne antavat osviittaa maagisesta, väkevästä, harhaisesta silti muodoltaan vapaasta ja pakottamattomasta lyriikasta, jonka runoilija - sanan alkemisti - tislaa valmiiksi.

Runoilija ei ole pyöveli eikä inkvisitio vaan meedio, välittäjä, näkijä. Hän on kadotukseen tuomittu, jonka muistikirjassa nämä muutamat hirveät lehdet. Joita me niin mieluusti luemme. Tottahan toki hän on Villon in jälkeläinen, jonka pitää sulkea suunsa, etteivät runoilijat ja näkyjennäkijät tulisi kateellisiksi. Hän tietää paikkansa, ja arvonsa. Vain kahdesti huumori nostaa liejusta päätään, muuten seilaamme vakavilla vesillä epäluotettavalla venhosella, ja Rimbaud lähenee shakespearemaista kesäyötä, ja lemmenunta, ja runon vapaamitta on muistoa vaan.

Runon minä pelkää tulevansa vanhaksipiiaksi, jolla ei ole rohkeutta rakastaa kuolemaa! Minä parikin kertaa silpoo itseään, haavoittaa itseään. Sitäkö on runoilijan ehtoollinen lukijalle? Runoilijan veri joka virtaa. Onhan siinä jotakin kipeää, vampyyrimaista. Rimbaud käyttää puhuttelevia otsikkoja: Mutta onko kadotus ikuista? Yhtä hyvin voisi kysyä onko veri punaista. Rimbaud ei kuitenkaan kaunistele kuolemaa, vaan näkee sen realistisena välttämättömyytenä, jossa madot syövät.

Toisaalta kuolema on hirveä varjo jonne syöksytään. Mutta onko kaikki harhanäkyä, hallusinaatiota? Kyseessä oli taikalyhtyshow, jossa yleisölle tarjottiin aikakauden uusimman teknologian avulla yllättäviä, pelottaviakin elämyksiä. Valkokankaalle ilmestyivät haamut olivat kuitenkin ihmisen kekseliäisyyden tuotetta; niitä markkinoitiin toisaalta opettavuuden, toisaalta sensaatioviihteen merkeissä.

Fantasmagoria ennakoi monessa mielessä myöhempien aikojen elävän kuvan muotoja. Mikä on unikkokruunu jolla paholainen kruunaa runon minän? Onko se myrkky, suloinen unohdus, houreiset ajatukset, aineet, naapurien naurut, rakastajan sulkema ovi? Minä pyytää jopa Saatanaa olemaan suopeampi. Koska Elämä on kaikkien ihmisten yhteinen farssi. Minä nielee "myrkkyä", mutta se vain pahentaa tilaa. Pahat henget eivät katoa. Cogito ergo sum helvetissä. Minä tiedostaa olevansa helvetissä.

Ennen oli kaikki toisin, silloin elämä oli kuin pitopöytä, silloin kaikki sydämet avautuivat, kaikki viinit virtasivat. Elämän tarkoitus antaa vain yhden kysymyksen, mutta ihmisen pienen elämän tarkastelu antaa useita kysymyksiä.

Nuoret Wertherit ja Wilmat kärsivät niin. Kiduttaako Rimbaudin minä itseään? Mutta miksi hyväilyistäkin muodostuu helvetti? Onko kyse kielletystä rakkaudesta? Jonka kohde on "demoni", jota ei saa rakastaa? Vaan jota pitää rakastaa salaa?? Avainromaani nostaa puheliasta päätään, mutta hautaan sen helmojeni alle.

Rimbaud on kirjoittajana kammionsa kätköissä oleva munkki joka ruoskii itseään. Minä tietää olevansa Jean d´Arc ymmärtämätöntä, [tietenkin] väärässä olevaa teloitusjoukkoa vastapäätä. Tuli kohoaa jälleen kadotukseen tuomitun kanssa. Ja historiankirjoittaja kirjoittaa historiaa.

Miksi runoissa on haudattava mielikuvituksensa ja muistinsa? Koska talvi, helvetti ja loppu tulee ja kaikki vaipuu horrokseen? Koska ei ole varaa olla runoilija???? Arthur-poika antaa paljon kysymyksiä, ja niiden kanssahan nämä vuodet kuluvat. Olisihan hirveätä jos runokokoelma aukenisi heti ensi silmäyksellä ja olisi "ehyt" ja "valmis" ja "kokonainen". Silloinhan runokirjaa voisi verrata studiomuusikon tekemään levyyn jossa kyllä nuotit on kaikki siististi kohdallaan, mutta joka ei anna eikä tunne mitään, vaan läpsyttää kättä tyhjyyden ja mitättömyyden kanssa, se ei ota riskiä eikä siinä ole särmää.

Ikävää on, että joskus kirjojen pitää lojua painettuina kustantajan nurkissa vuotta kuten esim. Comte de Lautréamont illa ennen kuin ne julkaistaan suomessa. Toisaalta onko autiomaa Rimbaud´lle kuten "helvetti" ts. Jolloin punainen autiomaa on pahinta mitä kohdata kun taas. Mutta löytääkö Rimbaud´n poika Niilinsä? Onko kyse vain kaudesta jonka hän viettää helvetissä?

Runokokoelma alkaa ja loppuu kuin runon minän eli ihmisen mieli joka on sukupuoleton ja puhdas kuin ylväs, huonoryhtinen yksinäisyys itse. Mutta sitten väliin sujahtaa - ei käärmeenä - vaan toverina rakkaus, joka kukoistaa kukoistaa hetken. Romaanisten kielen sanat "talvi" ja "helvetti" kuulostavat aivan samalta, vaikka mitäpä nuo etelämaalaiset oikeasta talvesta t helvetistä tietäisivät.

Minä on erakko, ja erakkona kohtaa kaikki vuodenajat. Mutta eivätkä nuo kaikki avautuvat tummat, nahkaselkäiset kirjat vanhoine tuoksuineen. Anjelica Huston lii[h]ottelee Addams Family n mustan huumorin sävyttämästä räpsyripsi korkeaposkipäinen Morticia Addams in kalmankalpeasta kaunottaren roolista pahan äitipuolen rooliin satuihin yks kaks, kuten esimerkiksi moderniin Tuhkimo on, ja muuallekin noidaksi, esimerkiksi Kuka pelkää noitia?

Kaukana ei ole juppivamppi rainasta Prizzin kunnia. Katsomme kakaroitten kanssa Tuhkimo a - taas ruotsin kanavilta. Kuinka sinisen kaunis on goottilainen oikean oikea linna. Lapset pitivät siitä, että minun linnani oli minun matala majani - ne ihastelivat kuin elokuvien kulissilinnoja - kunpa minullakin olisi palvelijoita noin paljon!!

En oikeastaan ollut varma, kuinka monta lapsia oli. He kyhjöttivät aina kylki kyljessä, enkä tiennyt kuinka moni heistä oli siamilainen tai samamunainen kaksonen.

Anjelica Hustonin valtiattaren puvut saavat kannattajansa ja da Vincin miekat omansa. Pitäisikö tällaiseen stereotypiaan langeta, ja toistaa? Tuhkimona on Drew Barrymore joka oli yksi luvun Charlien enkeleitä , myös tuottajana. Oikeassa elämässä Drew käytti aineita vuotiaana jne. Lionel, Ethel ja John Barrymore. Hustonin esittämä ilkeä äitipuoli on tietysti tarinan feminiininen pahis paronitar Rodmilla , mutta kuka on maskuliininen paha poika?

Haljakkasilmäinen, totutusti narisevaääninen le Pieu - joka kuulostaakin englanninkieliseltä yökkäykseltä tai pthyi -ilmaukselta - oli aivan futuristi-bändi Classix Nouveaux in nokkamiehen Sal Solo n näköinen. Hän ei ole pelkästään pukeutunut kuin arvonsa tunteva goottilainen ylimys valkoiseen röyhelöpaitaan, mustaan liiviin, raskaisiin sormuksiin, muskettisoturimaisiin keikaroiviin viiksiin ja merirosvomaisiin kookkaisiin korvarenkaisiin, vaan tapansakin ovat sitä itseään: Goottilainen paha aatelinenhan tästä vain innostuu..

Onkohan tämä lasten elokuva ollenkaan? Mutta prinssi saa prinsessansa, ja ilkeä äitipuoli saa nöyryytyksensä, eikä kiduttavaa kuolemaa, koska tämä on moderni teos.

Hääkellot soivat että aivan okselle kaivattaa. Ruotsin tvssä taas näytetään nuljahtanutta kauneusleikkausklinikkaa jossa puhutaan venäjää,. Mainos kertoo kuinka helppouskoisia ja vietäviä kuin pässiä pölkylle - ihmiset ovat. Ja kuinka ihminen, nyky-kuluttaja [voi] nauraa joko naapurille tai peilikuvalleen. Monster Mania dokumentissa tuli Ruotsin kanavalta 4 nimellä Monsterkavalkaden esitellään meille mukavat, tutut ja sykähdyttävät hirviöt kautta aikain - popkultuurin kautta. Thomas Edison esitti ensimmäisen kauhuelokuvan, 10 minuutin mittaisen Frankensteinin, joka oli elokuvataivaan ensimmäinen hirviö.

Alkuajan mykkäfilmien kauhu tehoaa koska se eroaa niin nykyhetkestä - kuten esimerkiksi nykyajan japanilainen kauhuelokuva ns. Vuoteen mennessä Jekyllin ja Hyden tarina filmatisoitiin seitsemän kertaa - kuin Hitleriä tai kaltaistaan muuta diktaattoria, hirviötä ennakoiden. Ihmismielen kaksijakoisuus kiinnosti Hitler kasvissyöjänä. Miten selluloidin hirivöt kehittyivät? Monster Mania kertoo nimenomaan luvun atomiajan johon tv kuului tehneen lopun vanhentuneesta goottilaisesta kauhusta.

Goottilaisia elokuvia kyllä tehtiin - jos nimi Dracula, Wolf Man tai Frankenstein ei säväyttänyt tai se oli jo imetty kuiviin niin siihen liitettiin Daughter, Son, Mark, Horror tai Curse of Tai usea hirviö lyötiin samaan elokuvaan Dracula meets Wolf Man , ja sittemmin lyötiin vielä leikiksi Abbott ja Costello komediat.

Vainoharhaisella luvulla hirviön nimi oli epäselvästi Se tai Möykky, ja se taatusti uhkasi Amerikkaa avaruudesta tai naapurista muuttaen kaikki pyhät amerikkalaiset ties miksi, jättihyönteisiksi tai -aivoiksi asti.

Mutta joutiko goottilainen kauhu Ämmänsaaren kaatopaikalle? Eipä hätää - keksittiin televisio joka toi vanhan ajan hirviöt aivan uusien sukupolvien äärelle, laajalti levinneenä. Näitä filmejä esitteli pölhöpurkissa mm.

Romaanissa Victor in adoptoidusta sisarpuolesta Elisabeth ista tuleekin rakastettunsa [ siistitty viittaus Byron in kuolemattomaan rakkauteen sisartansa kohtaan?? Oih sä rakas Augusta, Augusta oih.. Myös Victor in oma äiti kuolee kirjassa. Oikeassa elämässä Percy Shelleyn ensimmäinen vaimo tekee itsemurhan - karkasihan runoilija Shelley pirtsakan Maryn kanssa. Mary kun oli nuori ja ja kaunis ja rohkea ja vapaa kuin.. Mary Shelleyn oma elämä oli tosi splatteria: Painajaiset Maryn hikisessä päässä ja [ rakastamisen, synnyttämisen, sanavapauden riiston] pelko sielussa toimivat F: Antiikin Prometheus -myytti kertoo Prometheuksesta joka varastaa tulen taivaalta ja antaa sen ihmisille.

Pikkumielinen pääjumala Zeus suuttuu tästä röyhkeydestä, ja köyttää Promethues-rukan kallioille kukkuloille ja antaa kotkien tulla ja nokkia hänet eläviltä - maksasta alkaen.

Toisen pastissin mukaan Prometheus muokkasi - siis loi ihmisen savesta. Ja olihan Aiskhylos tehnyt näytelmän Kahlehditusta Prometheuksesta. Ja onhan Prometheus antanut nimen vapaa-ajattelijoille nuorille Prometheus-leirinä vaihtoehdoksi häikäilemättömälle uskonnolliselle propagandalle. Myös Faust -teema tulee Lehtosen tekstistä ilmi, sekä aprikointi tuleeko F nimi sähkön tutkija Benjamin Franklin ilta, ukkosenjohdattimen keksijältä.

Aikamoinen ukkosenjohdatin F onkin. Kun ajattelee salamointia goottilaisuuden yhtenä peruspilarina: Kerran Italiassa istuin yöllä ikkunanlaudalla ihaillen salamointia.. Pet Shop Boys in melankolinen It´s a sin -single alkaa räjähtävällä salamaniskulla - myös sen musiikkivideo pelaa goottilaisilla aineksilla: Onko kaikki mitä minä - vapaa yksilö - teen syntiä? Siellä on varmaan puhelin ja me pääsemme pulasta! Vuonna valmistuneessa [sopivasti punk-aatteen kytiessä glamourisen rockin kimaltelevasta tuhkasta Englantiin ] musikaaliparodiassa tri Frank-N-Furter on kiinnostava alakulttuurin edustaja: Häntä esittää liiankin vyöryen yli siis erinomaisesti pornografisesti verkkosukkahousuissa Tim Curry - symboloihan nimi Frank-N-Furter härskisti saksalaista makkaraa ja pitemmälle menemistä Korkeat korot, niitit, nahka ja kimalle kertovat räväkän androgyynin glamrockin Kiss , New York Dolls ajankohtaisuudesta.

Frank-N-Furter on perusgoottitarinan viettelijä: Katsoja-tirkistelijä näkee nämä seksuaaliset aktit vain harson lävitse, tosin selkeänä varjoteatterina. Hullu tiedemies tri Frank-N-Furter jopa tekee itselleen bodarin kroppaista kultaista miestä seksiorjakseen.

Elokuvan kiinnostavin kohtaus on kun hissin edessä nuoripari yrittää vaivihkaa päästä karkuun kummallisia linnan vieraita, ja Janet narisee, että hän on märkä [sateesta], hissi lähestyy koko ajan samalla kuin musiikki voimistuu, sitten Janet kirkaisee.

Frank-N-Furter on laskeutunut hissistä, hänellä on aivan kuin terävät kulmahampaat ja tietysti viitta päällään. Mutta äkkiäkös viitta lehahtaa ja korsetin alta paljastaa.

Elokuvan yhteys gotiikkaan osa On mukavaa olla sekaisin. Tämä King Kong issakin kirkumisen jaloa taitoa opettanut näyttelijä[tär] kuoli viime viikolla. Ei ollut kulunut kauaakaan kun aiemmin niin ikään luvulla   Mel Brooks lanseerasi Young Frankesteinin , joka oli tarkoituksella mustavalkoinen ja niin aito kuin vain voi ja niin kieli pitkällä ja housut kintuissa kuin mahdollista.

Brooks väläytteli myös infoa siitä, millainen rakastajana F: Isien perintö on raskas: Mukana on myös erinomainen sidekick, palvelija Igor jota esittää Väyrystäkin mulkoministerimpi, siis mulkosilmäisempi kyttyräselkäinen Marty Feldman , jonka kyttyrän sijaintia [ välillä oikealla välillä vasemmalla olalla ] tohtori Frankenstein junior ihmettelee. Igor jatkaa kyttyräselkäisten palvelijoiden kööriä, jonka tavallaan aloitti ainakin Dwight Frye , [kuuntele myös Alice Cooper in kunnianosoitus Ballad of Dwight Frye ].

Hallowed be your names! Frankenstein tuhlaa meidän aikaamme minuutin verran. F on tietystikin F: Toisaalta on hauskaa kun kivikasvo Abe Vigoda vierailee show´ssa joskus vain lävitse laahaten - ja näyttäen Boris Karloffilta - ilman maskia. Myös vapaa sekkksi tuohon aikaan tuntuu painajaiselta: Lotkauttaako mies kenties hiukan korvaansa syfiliksen pelossa? Nainen, sen sijaan, oli tietoinen jokaisen yhdynnän tuomasta vaarasta ja tulevaisuuden muutoksesta - Mary ei varmaankaan halunnut halveksituksi teiniäidiksi, vaan pysyä vapaana, älykkäänä ja oppia, oppia lisää!

Jokainen yhdyntä voi tehdä naisen raskaaksi - kun ajattelee kuinka huonoa ehkäisy oli tuolloinkin, ja synnyttäminen voi olla hengen vaarallista - kuolihan Maryn äiti, kuuluisa feministi-radikaali, synnytykseen. Tai synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.

Itse olen kokenut F: Näin ollen nainen säilyy hengissä. Feministi ei siis kuole synnyttäessään. Jos muistaa vapaan rakkauden liittyneen hippiliikkeen miesten keksimiin "uudenuutukaisiin" ja "vapaisiin" käytäntöihin luvun lopulla, niin varsinkin Easy Rider iä katsoessa [ Dennis Hopper ia tai mopoja kuolatessa, tukka tuulessa Steppenwolf in Born to be wild in tahtiin heiluessa] näkyy hippeyden käytäntö: Samoin kun katselee Suomenkin punk-liikettä dokumentista luvun lopulla: Pojat puhuvat ja soittavat vallatulla Lepakolla, tytöt kuorivat perunoita tai ainakin tiskaavat, vaikka kuinka olisi hakaneula huulessa.

Ranskalais-[intellektu]elli Catherine Millet provosoi luvulla Catherine M: Seksuaalisuuden vapautta [tai vankilaa] on tutkinut tiuhaan ja syvällisemmin, objektiivisemmin, toisen ihoon hitaalla katseella porautuen myöskin filosofi - niin ikään ranskatar Catherine Breillat , joka ei ole empinyt aidon pornonäyttelijän käyttämistä elokuvissaan yhtenä päähenkilönä.

Samoin uuden polven kauhukakaran Virginie Despentes in radikaalin romaanin Pane mua suom. Raiskauksen kosto, silmitön väkivaltainen asenne, ettei alistu kannatti parivaljakkoa joka Thelma ja Louise -parivaljakon tavoin kulki omia polkujaan - heidätkin tuhotaan. Paha nainen ei näköjään saa pysyä hengissä. Goottilainen paha nainen pelottavana. Näissä filmeissä petturi-isää ei rankaista millään lailla, hän saa sekä käydä vieraissa että pitäöä perhe-idyllinsä.

Koska ennen lopputekstejä tämä paha nainen vaimennettiin ikuisesti - kuten täplikkääseen harsoon pukeutuneet femme fatale edeltäjissään film noirin elävissä kuvissa.

Pahat naiset kiusasivat seireeneinä yleensä Michael Douglasin esittämää periamerikkalaista miestä, joka kulje päämäärättä t vapaana odysseiallaan kuten Jack Kerou cin sankarit vaan on pysähtynyt keksi-ikään ja kotiinsa, ja suojelee niitä.

Mm Verkossa ja Ruusujen sota voi laskea tähän genreen kuuluvaksi. Mutta palatakseni goottilaiseen pahaan naiseen, niin pitäydyn tiiviisti ja läheisesti Closessa; koska hän oli pelottava monin tavoin.

Jo lopussa ja alussa mainittuun luvun pöyristyttävään, dekadenttiin ja älykkääseen Choderlos de Laclosin kirjeromaaniin Vaarallisia suhteita   perustuvassa   Stephen Frearsin ohjaamassa elokuvassa   Valheet ja viettelijät Closen rooli oli markiisitar Isabelle de Merteuil. Tässä ei kuvata niin hovijuonittelua vaan arkisempaa nöyryytysten ja sadismin tapaa. Vahva nainen Close on näytellyt Julmia Juonisen lisäksi prinsessaa, tohtoria, presidentin puolisoa, ja pelottanut myös amerikkalaisena varapresidenttinä.

Hänen älykkäät, levolliset kasvot peittävät useita naamioita. Hän on näytellyt filmeissä: Tuoreinta tuotantoa on poliisisarja Shield , ja jälkiruuaksi: Goottilainen paha nainen huvittavana. Cruellan hiusten ollessa puoleksi mustat ja puoleksi valkoiset, ja korsetin muokkaama viktoriaaninen puku on niin ikään musta-valkoisena ylettömänä muotiluomus.

Hän viihtyy varsin goottilaisissa kulisseissa: Hän muuttaa nimensäkin Cruellasta Ellaksi. Mutta esiintyy kuin häikäilemätön renessanssikuningatar - pukunsa olleessa yhtä korea.